Asentoja kameran edessä

Digikameroiden tulo markkinoille helpotti itsestään "yksityisluonteisia" kuvia ottavien tilannetta. Ei tarvinnut miettiä, näkeekö joku ulkopuolinen kuvat, kun filmi on kehitettävänä. Kuvat sai heti, eivätkä ne tulleet kalliiksi.

Seuraavat kuvat on otettu "digiajan" alkuvuosina. Jo filmille itseäni kuvatessani olin huomannut, että tilanne on usein niin jännittävä, että jännitystä ei tahdo riittää sinne, minne sitä haluaisi. Kun puuhailee jalustan kanssa kameraa suunnaten ja virittää aikalaukaisimen ja sen jälkeen juoksee kameran eteen, ei olekaan enää itse välttämättä viritetyssä tilassa. Tiedättehän mitä tarkoitan.

Digikamera ei oleellisesti ole muuttanut tilannetta. Tietynlainen epämukava jännitys tulee jo sen miettimisestä, milloin kameran patteri loppuu. Seuraavissa kuvassa tämä asia ei kuitenkaan kovin paljon vaivannut. Muistan vieläkin hyvin tilanteen. Taustat ja osia kasvoistani ja hiuksistani olen muuttanut, koska en halua, että joku tunnistaa huoneeni puhumattakaan, että hän tunnistaisi minut. Olenhan kuitekin pelkkä harrastelija tämän tyyppisessä valokuvaamisessa. Korvat, osia kasvoista sekä vartalo leuasta alaspäin ovat omiani.

Oli kesäkuun alkupuolen aamu. Yö oli ollut kuuma. Koska aamulla herätessä paikat ovat vielä monesti jäykät, sain ajatuksen, että nyt olisi hyvä tilaisuus ikuistaa tämä asia. Niinpä panin kahden megapikselin Kodak kameran pöydän reunalle, viritin aikalaukaisimen, siirryin kameran eteen - ja naps. Tulos on yllä ja alla. Otin muutaman muunkin kuvan.

Megajahdin sängyllä olisi mukava loikoilla. Sehän on selvä. Vaikka tämä asia ketään tuskin kiinnostaa, kuvat suurenevat "klikkaamalla". Ja ne suurenevat vielä siitäkin, kun ne avaa uuteen välilehteen ja painaa "plussaa" (open photo in a new tab).

Muistoja ja haaveita

Kuvitteellinen pari kuvitteellisella rannalla. Tästä naisesta haaveilin vuosien ajan ja tutustuinkin häneen. Romanssia ei kuitenkaan koskaan syntynyt. Kuvaa hieman muokattu. Omaan kuvaani olen lisännyt tekoparran ja aurinkolasit. Naisen kuvasta olen poistanut bikinit ja muokannut kasvoja. Vartalo muuten alkuperäinen. Kuvien välillä on todennäköisesti jonkin verran aikaeroa. 

Lisää todellisia ja kuvitteellisia asioita. Alla olevaa kuvaakin on käsitelty. Uimapuku on poistettu ja hiukset on tummennettu. Kuvan päälle on lisätty aaltoja. Tytön vartalo on kuitenkin muodoiltaan täysin alkuperäinen.

 entinen tyttöystäväni

Kun muistelen menneitä kesiä, yksi nousee muistoissani yli muiden. Seurustelin silloin ensimmäisen kerran ikäiseni tytön kanssa. Seurustelu on hyvin viatonta, sillä olimme kumpikin ensikertalaisia ja ujoja. Minulla olisi ehkä ollut halukkuutta vähän rohkeampiinkin kokeiluihin - tai en tiedä olisiko oikeasti - mutta tyttöystäväni oli varsin pidättyväinen. Periaatteeni oli silloin ja on edelleen se, että en yritä venyttää rajoja, jos toinen osapuoli ei osoita kiinnostusta siihen. Yhdessä tehdään vain sellaisia asioita, joita kumpikin haluaa.

Seurustelua oli jatkunut jo pitkin talvea, mutta toukokuussa, kesän ollessa alullaan, seurustelumme sai ensimmäisen kerran vähän rohkeampia muotoja. Tyttöystäväni oli erään perheen lastenhoitajana vanhempien ollessa matkoilla, ja menin käymään hänen luonaan, kun hän oli juuri panemassa lapsia nukkumaan. Ajauduimme illan mittaan perheen vanhempien makuuhuoneeseen, ja yön edetessä huomasimme makailevamme parisängyssä toisiamme kiihkeästi halaillen ja suudellen. Sen pitemmälle emme menneet, koska olimmehan vasta aloittelijoita rakkauden saralla. Sitä paitsi uskon romanttisiin suhteisiin, jossa asiat etenevät hiljalleen. Joka tapauksessa viimeistään tuon yön jälkeen olin äärimmäisen rakastunut nuori mies. Pariskunta, jonka yhteisessä sängyssä koimme ensimmäiset viattomat lemmenhetkemme, ei tiedä asiasta vieläkään.

Kesä eteni, ja rakkautemme syveni. Olin kauhean kiinnostunut tyttöystäväni kauniista ja täydellisestä vartalosta, niin kuin luonnollista on. Ensimmäiset kokeiluni intiimin tutustumisen merkeissä olivat sellaisia, että työnsin varovasti käteni tyttöystäväni T-paidan hihan aukosta sisään ja tavoittelin hänen rintaliivejään. Istuimme kahdestaan penkillä erään näkötornin ylimmässä kerroksessassa, jossa juuri silloin ei ollut muita ihmisiä.

Tunnusteltuani aikani tyttöystäväni rintaliivejä työnsin sormeni niiden reunan alta ja aloin koetella hänen rintojensa muotoja löytäen pian pehmeät nännitkin, joita sormeni hivelivät. Tyttöystäväni reagoi arastelemalla hieman, mutta hän ei osoittanut merkkejä siitä, ettei hän pitäisi siitä, mitä olen tekemässä. Minäkin reagoin, mutta omaa reaktiotani en tytötystävälleni paljastanut - vedin vain hieman jalkojani koukkuun, ettei hän huomasi housuihini ilmestynyttä kohoumaa, jonka jäykistynyt penikseni oli saanut aikaan.

Päivät kuluivat, ja olimme edelleen rakastuneita toisiimme. Istuimme iltaisin puistojen penkeillä ja muissa sopivissa lemmenpesissä suutelemassa ja halailemassa. Yksi suosikkipaikkamme oli erään vanhan laivan hytti, johon minulla oli mahdollisuus päästä. Sen plyyshisohvilla riisuin ensimmäisen kerran allani makaavalta tyttöystävältäni T-paidan ja opettelin avaamaan rintaliivien hakaset. Sen jälkeen hyväilin huulillani hänen rintojaan ja suutelin niitä. Muistan vieläkin pari pientä karvaa nännien alueella joita tunnustelin kielelläni ja huulillani. Niistä ei pidä tehdä vääriä johtopäätöksiä. Tyttöystäväni oli hyvin kaunis ja naisellinen. Vielä nytkin kun katson hänen vartaloaan vanhasta valokuvasta, huomaan sen olleen aivan ihannemittainen ja -muotoinen.

Jos joku odottaa, että tämä tarina päättyisi kiihkeän rakastelun kuvailuun, hän joutuu pettymään. Niin ei ollut tarkoitettu. Intiimeimmäksi hetkeksemme jäi se, kun edellä mainitun laivan plyyshisohvalla maatessamme suutelimme toisiamme yhtä mittaa tunnin ajan - ja sen tunnin aikana hivutin käteni hitaasti tyttöystäväni tiukkojen farkujen sisään. Asennostamme johtuen aloitin tutkimusmatkani takapuolelta tunnustelemalla ensiksi hänen pakaroitaan, jotka tuntuivat viileiltä ja äärimmäisen sileiltä - voin vieläkin kokea mielessäni, miten ihanalta ne tuntuivat. Nuoren naisen "pylly" täyteläisine muutoineen ja sileine ihoineen on yksi hienoimpia luonnon luomuksia.

Seuraavaksi - ollessamme yhä kiihkeään suutelemiseen keskittyneitä - annoin sormieni hiljalleen siirtyä lantion sivulle ja hivuttautua siitä etupuolelle. Melkein vapisin jännityksestä, sillä olin jo päättänyt, mikä olisi tutkimusmatkani lopullinen päämäärä. Tyttöystäväni rintojen nuoleminen ja hänen kainalokarvojensa tunnusteleminen olivat olleet kiihottavia kokemuksia, mutta nyt teki mieli lisää. Tällä kerralla tavoittena oli päästä maaliin asti.

Farkut olivat tiukat, joten viimeinen maili, jonka seikkailevat sormeni joutuivat etenemään nautintojen laaksoissa ja vuorilla, vei aikaa. Lopulta päämäärä alkoi olla käsillä. Olin saapunut aarteiden viidakkoon. Tunsin ensimmäiset hennot häpykarvat sormieni päissä. Vapisin suorastaan kiihkosta, ja jos tyttökaverini olisi tällöin painautunut tiukemmin minua vasten, hän olisi voinut ihmetellä, minkä ihmeen rautakangin olen työntänyt omiin housuihini. Eihän sitä hetki sitten ollut. Onneksi farkkujeni saumoissa oli tuplaompeleet.

Päästyäni maaliin annoin sormieni seikkailla häpykarvojen seassa tunnustellen samalla mitä karvoituksen seasta löytyisi. Tutkimusmatkan jatkaminen tästä pidemälle ei kuitenkaan enää onnistunut, koska tyttöystäväni farkut olivat niin tiukat, että en saanut muutettua käteni asentoa. Toisaalta olin tehnyt taas uuden ennätyksen erotiikan saralla, joten siitä olisi hyvä jatkaa. Ei kerralla makeaa mahan täydeltä, niinhän sitä sanotaan.

Valitettavasti asiat eivät aina mene niin kuin on suunniteltu. Tuo seikkailu jäi ainoaksi lajissaan. Jonkin ajan päästä tyttökaverini kylmästi jätti minut, ja minun oli palattava taas tylsään poikamieselämään. Syksyllä, lehtien jo putoillessa koivuista ja vaahteroista, muistelin haikeudella elämäni ensimmäistä rakkauden kesää.

Asuja yksityistilaisuuksiin

Yksityistilaisuudella tarkoitan tässä tapauksessa yhden hengen yksityistilaisuutta, vaikka kyseessä voisi olla tietysti myös kahden tai useamman henkilön tilaisuus, jos niin sovittaisiin.

Täysin yksin ollessaan on virkistävää joskus vähän "irrotella" ja pukeutua asuihin, joilla ei voi esiintyä julkisilla paikoilla.

Seuraava asu on tehty siten, että kaupan alennusmyynnistä on ostettu pari numeroa liian pienet housut, joita on väljennetty leikkaamalla etuosan vetoketju pois ja laajentamalla aukkoa haarojen puoliväliin. Osittaiset avohaarahousut siis.

Seurvaassa kuvassa on sama asu hieman eri kulmasta katsottuna. Housujen pariksi sopii mikä tahansa pusero tai takki. Jos pusero on tarpeeksi pitkä, housut jalassa voi jopa hieman seikkailla - eli käydä vaikkapa postilaatikolla. Puseron alta ei näy mitään "sopimatonta". Jos taas pusero on lyhyt, niin kuin sen tällaisen asun kanssa oikeastaan pitäisi olla, ulkona seikkaileminen ei tule kyseeseen.

Jos haluaa maksimoida kiinni jäämisen riskistä aiheutuvan jännityksen, puseroksi voi valita puolipitkän, joka peittää, mutta varomattomasti pidettynä ei ehkä täysin peitäkään.