torstai 21. tammikuuta 2016

Riskinsä on vaateurheilussakin...

...mutta kertaakaan se ei ole vielä toteutunut. Toivottavasti niin ei koskaan tapahdukaan.

Mikä riski?

Kiinni jäämisen riski. Paljastumisen riski. Itsensä nolaamisen riski - tai pahempaa.

Ehkä vaateurheilussa on kyse samasta kuin vuorikiipeilyssä. Vaara kiehtoo, mutta ei haluta pudota.

Tapaus 1

Asuun kuuluu edestä avoimet "avohaarahousut" (ei siis pelkästään vetoketju auki). Takki on juuri ja juuri sen  pituinen, että mitään sopimatonta ei näy. Mutta turvamarginaalia ei ole paljon, ja tämän tyyppisissä tilanteissa näkyisikin jo, kuten kuvakin osoittaa. Riskipaikkoja ovat portaat, joiden alapuolella on ihmisiä, samoin erilaiset kuistit, joissa ihmisiä on alempana.


Tähän kuvaan on vaihdettu kasvot. Kuvaushetkellä tilanne oli kuitenkin aito. Kukaan ulkopuolinen ei luonnollisestikaan nähnyt mitään. Paitsi kamera.

Tapaus 2.

Noustaan autosta parkkipaikalle ilman housuja - tietysti niin, ettei kukaan ole näkemässä. Riskejä ovat yllättäen ihmestyvät ihmiset, autot, polkupyörät jne. Ja tietysti se, että joku kuitenkin jostakin näkee, enkä ole huomannut vaaraa.


Tähänkin kuvaan on kasvot vaihdettu. Muuten tilanne on aito. Kamera on ollut auton peräluukun päällä. Jalusta olisi parempi vaihtoehto, mutta sitä ei ollut mukana. Idea tällaisen kuvan ottamiseen tuli vasta matkan aikana.

Tapaus 3.

Tässä esimerkissä riski muodostuu siten, että jonnekin nettipaikkaan ladataan muokkaamaton tai lähes muokkaamaton kuva. Tekopartaa ja viiksiä voidaan lisätä, mutta muutokset ovat niin vähäisiä, että tuttu ihminen tunnistaa, jos sattuu näkemään. Riskin vähäisyys perustuu siihen, että internet on iso. Kuvat häviävät sinne.


Tämä kuva on ollut aikoinaan eräässä blogissa alkuperäisenä. Vain parta oli lisätty. Nyt myöhemmin tässä yhteydessä on kuitenkin hämärretty kasvoja ja häivytetty taustaa, koska sekin voi olla tuntomerkki.