Rannoilla

Kesä on tätä kirjoittaessani ohi. Ei se mikään häävi kesä ollutkaan. Satoi vähän väliä ja oli kylmä. Muutaman kerran tuli kuitenkin käytyä rannoilla ja uimassakin.

Luonnollisin asu tietenkin on luonnollisin asu. Kävin uimassa, eikä sattunut olemaan pyyhettä mukana. Sen olisi saanut mukavasti kuivumaan ripustamalla sen - no, tiedätte kyllä mihin.

Pari kertaa tuli käytyä myös Pihlajasaaren nakurannalla. Siellä piti olla hieman hillitymmin.

Kapteeni Zemanilla on asiaa

Olen tehnyt huvikseni poliittisten esitelmien sarjaa erääseen videopalveluun - "sellaiseen" videopalveluun. Asusteina olen käyttänyt erilaisia paljastavia vaateyhdistelmiä. Alla pari ruutukaappausta:

Ohjemien ideana on ollut yhdistää kaksi vastakkaista asiaa eli kuivahko poliittinen esitelmä ja seksuaalisesti vihjaileva paljastelu. Poliittisessa puheessa ei ole millään tavalla viitattu siihen, millaisessa asussa ne esitetään. Tästä on tullut erikoinen kontrasti. Puhuja puhuu aivan kuin housuttomana esiintyminen (jos mahdollista, niin vieläpä aavistuksen verran "kiihottuneessa" tilassa) olisi normali asia, johon puhuja ei kiinnittä mitään huomiota.

Viimeisimpään "kahden tuolin" esitelmään keksin uuden ulottuvuuden siinä, mitä vielä voi paljastaa. Kuva kertoo oleellisen. Tähänkään videoon liittyvässä puheessa ei millään tavalla vihjata asusteisiin, vaan puhe on tylsää politiikkaa.

Videoita löytyy, kun kirjoittaa Googlen hakuun sanan: cptzeman

Asuste- ja asentokokeiluja

Joskus tekee mieli poseerata peilin edessä aivan omaksi huvikseen ja antaa mielikuvitukselle siivet. Sopivaa materiaalia mielikuvituksen siivittämiseksi löytyy vaatekasoista ja komeroista.

T-paitaa ja aurinkolaseja lukuun ottamatta varusteet on ostettu halpaliikkeistä. 1960-luvun tyyliä edustavat kengät maksoivat 15 euroa. Brittiläinen sotilasliivi maksoi euron tai pari. Lakki on ostettu aikaisemmin, eikä sekään monta euroa maksanut. Harvinaisin varuste ovat aurinkolasit, sillä ne ovat nimensä mukaisesti lasia ja peräisin 1960-luvulta. Taitavat olla alkujaan isoäidin kaapista.

Kameran suuntaaminen ja valojen säätäminen ja muu tekninen virittely vei sen verran huomiota, että kuvan keskellä oleva kohde unohtui virittää. Olisihan sen mittoja voinut hieman luonnollisella käsittelyllä suurentaa. Näin ei tehty seuraavassakaan kasvojen osalta "photoshopatussa" kuvassa.

Kolmannessa kuvassa, jota sitäkin on kasvojen osalta kuvateknisillä keinoilla käsitelty, edellä mainittua kohdetta hieman hipaistiin, jotta siihen saatiin pari milliä lisää paksuutta. Ero ei ole suuri, koska mistään erektiosta ei vielä ole kyse. Aavistuksen verran vain täyteläisyyttä lisättiin.

Tällä kerralla jalkineina ovat sandaalit, nekin tietysti halpaliikkeestä. Taisivat tosin olla koko sarjan kallein asuste. Saksalaiset, kuinkas muuten. Lakki on myös halpakaupasta.

Viimeinen kuva on otettu eri kerralla seuraavana päivänä.

Lopuksi vielä ehdotus julisteeksi. Tätä kuvaa on hieman manipuloitu. Kaikki on sinänsä aitoa, mutta kuva on rakennettu kahdesta eri kuvasta.

Toreilla ja turuilla

Kävelyä nahkatakki päällä ohikulkumatkalla Savonlinnassa syyskuussa 2013. Helmaa on nostettu vain kameraa varten. Kukaan ulkopuolinen ei ole nähnyt tätä "vilautusta". Kuvasta tuli epäterävä, kun auton penkillä ollut kamera tarkentui auton oveen.

Tämä keinonahkatakki on liian lyhyt julkisille paikoille. Tässäkin uskaltauduin vain auton viereen.

Asentoja kameran edessä

Digikameroiden tulo markkinoille helpotti itsestään "yksityisluonteisia" kuvia ottavien tilannetta. Ei tarvinnut miettiä, näkeekö joku ulkopuolinen kuvat, kun filmi on kehitettävänä. Kuvat sai heti, eivätkä ne tulleet kalliiksi.

Seuraavat kuvat on otettu "digiajan" alkuvuosina. Jo filmille itseäni kuvatessani olin huomannut, että tilanne on usein niin jännittävä, että jännitystä ei tahdo riittää sinne, minne sitä haluaisi. Kun puuhailee jalustan kanssa kameraa suunnaten ja virittää aikalaukaisimen ja sen jälkeen juoksee kameran eteen, ei olekaan enää itse välttämättä viritetyssä tilassa. Tiedättehän mitä tarkoitan.

Digikamera ei oleellisesti ole muuttanut tilannetta. Tietynlainen epämukava jännitys tulee jo sen miettimisestä, milloin kameran patteri loppuu. Seuraavissa kuvassa tämä asia ei kuitenkaan kovin paljon vaivannut. Muistan vieläkin hyvin tilanteen. Taustat ja osia kasvoistani ja hiuksistani olen muuttanut, koska en halua, että joku tunnistaa huoneeni puhumattakaan, että hän tunnistaisi minut. Olenhan kuitekin pelkkä harrastelija tämän tyyppisessä valokuvaamisessa. Korvat, osia kasvoista sekä vartalo leuasta alaspäin ovat omiani.

Oli kesäkuun alkupuolen aamu. Yö oli ollut kuuma. Koska aamulla herätessä paikat ovat vielä monesti jäykät, sain ajatuksen, että nyt olisi hyvä tilaisuus ikuistaa tämä asia. Niinpä panin kahden megapikselin Kodak kameran pöydän reunalle, viritin aikalaukaisimen, siirryin kameran eteen - ja naps. Tulos on yllä ja alla. Otin muutaman muunkin kuvan.

Megajahdin sängyllä olisi mukava loikoilla. Sehän on selvä. Vaikka tämä asia ketään tuskin kiinnostaa, kuvat suurenevat "klikkaamalla". Ja ne suurenevat vielä siitäkin, kun ne avaa uuteen välilehteen ja painaa "plussaa" (open photo in a new tab).

Muistoja ja haaveita

Kuvitteellinen pari kuvitteellisella rannalla. Tästä naisesta haaveilin vuosien ajan ja tutustuinkin häneen. Romanssia ei kuitenkaan koskaan syntynyt. Kuvaa hieman muokattu. Omaan kuvaani olen lisännyt tekoparran ja aurinkolasit. Naisen kuvasta olen poistanut bikinit ja muokannut kasvoja. Vartalo muuten alkuperäinen. Kuvien välillä on todennäköisesti jonkin verran aikaeroa. 

Lisää todellisia ja kuvitteellisia asioita. Alla olevaa kuvaakin on käsitelty. Uimapuku on poistettu ja hiukset on tummennettu. Kuvan päälle on lisätty aaltoja. Tytön vartalo on kuitenkin muodoiltaan täysin alkuperäinen.

 entinen tyttöystäväni

Kun muistelen menneitä kesiä, yksi nousee muistoissani yli muiden. Seurustelin silloin ensimmäisen kerran ikäiseni tytön kanssa. Seurustelu on hyvin viatonta, sillä olimme kumpikin ensikertalaisia ja ujoja. Minulla olisi ehkä ollut halukkuutta vähän rohkeampiinkin kokeiluihin - tai en tiedä olisiko oikeasti - mutta tyttöystäväni oli varsin pidättyväinen. Periaatteeni oli silloin ja on edelleen se, että en yritä venyttää rajoja, jos toinen osapuoli ei osoita kiinnostusta siihen. Yhdessä tehdään vain sellaisia asioita, joita kumpikin haluaa.

Seurustelua oli jatkunut jo pitkin talvea, mutta toukokuussa, kesän ollessa alullaan, seurustelumme sai ensimmäisen kerran vähän rohkeampia muotoja. Tyttöystäväni oli erään perheen lastenhoitajana vanhempien ollessa matkoilla, ja menin käymään hänen luonaan, kun hän oli juuri panemassa lapsia nukkumaan. Ajauduimme illan mittaan perheen vanhempien makuuhuoneeseen, ja yön edetessä huomasimme makailevamme parisängyssä toisiamme kiihkeästi halaillen ja suudellen. Sen pitemmälle emme menneet, koska olimmehan vasta aloittelijoita rakkauden saralla. Sitä paitsi uskon romanttisiin suhteisiin, jossa asiat etenevät hiljalleen. Joka tapauksessa viimeistään tuon yön jälkeen olin äärimmäisen rakastunut nuori mies. Pariskunta, jonka yhteisessä sängyssä koimme ensimmäiset viattomat lemmenhetkemme, ei tiedä asiasta vieläkään.

Kesä eteni, ja rakkautemme syveni. Olin kauhean kiinnostunut tyttöystäväni kauniista ja täydellisestä vartalosta, niin kuin luonnollista on. Ensimmäiset kokeiluni intiimin tutustumisen merkeissä olivat sellaisia, että työnsin varovasti käteni tyttöystäväni T-paidan hihan aukosta sisään ja tavoittelin hänen rintaliivejään. Istuimme kahdestaan penkillä erään näkötornin ylimmässä kerroksessassa, jossa juuri silloin ei ollut muita ihmisiä.

Tunnusteltuani aikani tyttöystäväni rintaliivejä työnsin sormeni niiden reunan alta ja aloin koetella hänen rintojensa muotoja löytäen pian pehmeät nännitkin, joita sormeni hivelivät. Tyttöystäväni reagoi arastelemalla hieman, mutta hän ei osoittanut merkkejä siitä, ettei hän pitäisi siitä, mitä olen tekemässä. Minäkin reagoin, mutta omaa reaktiotani en tytötystävälleni paljastanut - vedin vain hieman jalkojani koukkuun, ettei hän huomasi housuihini ilmestynyttä kohoumaa, jonka jäykistynyt penikseni oli saanut aikaan.

Päivät kuluivat, ja olimme edelleen rakastuneita toisiimme. Istuimme iltaisin puistojen penkeillä ja muissa sopivissa lemmenpesissä suutelemassa ja halailemassa. Yksi suosikkipaikkamme oli erään vanhan laivan hytti, johon minulla oli mahdollisuus päästä. Sen plyyshisohvilla riisuin ensimmäisen kerran allani makaavalta tyttöystävältäni T-paidan ja opettelin avaamaan rintaliivien hakaset. Sen jälkeen hyväilin huulillani hänen rintojaan ja suutelin niitä. Muistan vieläkin pari pientä karvaa nännien alueella joita tunnustelin kielelläni ja huulillani. Niistä ei pidä tehdä vääriä johtopäätöksiä. Tyttöystäväni oli hyvin kaunis ja naisellinen. Vielä nytkin kun katson hänen vartaloaan vanhasta valokuvasta, huomaan sen olleen aivan ihannemittainen ja -muotoinen.

Jos joku odottaa, että tämä tarina päättyisi kiihkeän rakastelun kuvailuun, hän joutuu pettymään. Niin ei ollut tarkoitettu. Intiimeimmäksi hetkeksemme jäi se, kun edellä mainitun laivan plyyshisohvalla maatessamme suutelimme toisiamme yhtä mittaa tunnin ajan - ja sen tunnin aikana hivutin käteni hitaasti tyttöystäväni tiukkojen farkujen sisään. Asennostamme johtuen aloitin tutkimusmatkani takapuolelta tunnustelemalla ensiksi hänen pakaroitaan, jotka tuntuivat viileiltä ja äärimmäisen sileiltä - voin vieläkin kokea mielessäni, miten ihanalta ne tuntuivat. Nuoren naisen "pylly" täyteläisine muutoineen ja sileine ihoineen on yksi hienoimpia luonnon luomuksia.

Seuraavaksi - ollessamme yhä kiihkeään suutelemiseen keskittyneitä - annoin sormieni hiljalleen siirtyä lantion sivulle ja hivuttautua siitä etupuolelle. Melkein vapisin jännityksestä, sillä olin jo päättänyt, mikä olisi tutkimusmatkani lopullinen päämäärä. Tyttöystäväni rintojen nuoleminen ja hänen kainalokarvojensa tunnusteleminen olivat olleet kiihottavia kokemuksia, mutta nyt teki mieli lisää. Tällä kerralla tavoittena oli päästä maaliin asti.

Farkut olivat tiukat, joten viimeinen maili, jonka seikkailevat sormeni joutuivat etenemään nautintojen laaksoissa ja vuorilla, vei aikaa. Lopulta päämäärä alkoi olla käsillä. Olin saapunut aarteiden viidakkoon. Tunsin ensimmäiset hennot häpykarvat sormieni päissä. Vapisin suorastaan kiihkosta, ja jos tyttökaverini olisi tällöin painautunut tiukemmin minua vasten, hän olisi voinut ihmetellä, minkä ihmeen rautakangin olen työntänyt omiin housuihini. Eihän sitä hetki sitten ollut. Onneksi farkkujeni saumoissa oli tuplaompeleet.

Päästyäni maaliin annoin sormieni seikkailla häpykarvojen seassa tunnustellen samalla mitä karvoituksen seasta löytyisi. Tutkimusmatkan jatkaminen tästä pidemälle ei kuitenkaan enää onnistunut, koska tyttöystäväni farkut olivat niin tiukat, että en saanut muutettua käteni asentoa. Toisaalta olin tehnyt taas uuden ennätyksen erotiikan saralla, joten siitä olisi hyvä jatkaa. Ei kerralla makeaa mahan täydeltä, niinhän sitä sanotaan.

Valitettavasti asiat eivät aina mene niin kuin on suunniteltu. Tuo seikkailu jäi ainoaksi lajissaan. Jonkin ajan päästä tyttökaverini kylmästi jätti minut, ja minun oli palattava taas tylsään poikamieselämään. Syksyllä, lehtien jo putoillessa koivuista ja vaahteroista, muistelin haikeudella elämäni ensimmäistä rakkauden kesää.

Asuja yksityistilaisuuksiin

Yksityistilaisuudella tarkoitan tässä tapauksessa yhden hengen yksityistilaisuutta, vaikka kyseessä voisi olla tietysti myös kahden tai useamman henkilön tilaisuus, jos niin sovittaisiin.

Täysin yksin ollessaan on virkistävää joskus vähän "irrotella" ja pukeutua asuihin, joilla ei voi esiintyä julkisilla paikoilla.

Seuraava asu on tehty siten, että kaupan alennusmyynnistä on ostettu pari numeroa liian pienet housut, joita on väljennetty leikkaamalla etuosan vetoketju pois ja laajentamalla aukkoa haarojen puoliväliin. Osittaiset avohaarahousut siis.

Seurvaassa kuvassa on sama asu hieman eri kulmasta katsottuna. Housujen pariksi sopii mikä tahansa pusero tai takki. Jos pusero on tarpeeksi pitkä, housut jalassa voi jopa hieman seikkailla - eli käydä vaikkapa postilaatikolla. Puseron alta ei näy mitään "sopimatonta". Jos taas pusero on lyhyt, niin kuin sen tällaisen asun kanssa oikeastaan pitäisi olla, ulkona seikkaileminen ei tule kyseeseen.

Jos haluaa maksimoida kiinni jäämisen riskistä aiheutuvan jännityksen, puseroksi voi valita puolipitkän, joka peittää, mutta varomattomasti pidettynä ei ehkä täysin peitäkään.

Muutama sana ja kuva uikkareista

Joskus hyvin kauan sitten eräällä naapurin tytöllä oli vaalea uimapuku, joka muuttui kastuessaan sen verran läpinäkyväksi, että tumma alapään karvoitus näkyi selvästi kankaan läpi. Nuorena miehenä tyttöjen pulikointia rannalta seuraillessa ja välillä itsekin aaltoihin sukeltaessa en suinkaan kokenut näkymää pahennusta herättävänä vaan enemmänkin mielenkiintoisena.

Paikalliset tytöt ja naiset eivät olleet niin turhantarkkoja. Muistan eräänkin vanhemman naisen, joka kävi miehensä kanssa uimassa saunareissuilla. Alapään karvoja suorastaan tursui naisen uimapuvun lahkeen aukoista, vai miksi niitä nyt sanotaan. Ei se minua haitannut, vaikka näky ei ehkä ollutkaan esteettisesti silmiä hivelevä. Nuorena miehenä en ainakaan tuntenut minkäänlaista vetovoimaa vanhempaa naista kohtaan.

Vanhat muistot läpinäkyvistä tai muulla tavoin paljastavista uimapuvuista ovat olleet mielessäni vuosien varrella. Jostakin syystä ajatus on kiehtonut sen verran, että olen itsekin tutkiskellut uimahousujen ominaisuuksia. Olen tilaisuuden tullen ostellut niitä alennusmyynnistä enemmänkin, joten niitä on riittänyt kokeiluihin. Olen leikellyt ja muokannut.

Näistä uimahousuista on otettu pois sisäkangas, jotta ne jättäisivät vähemmän arvailujen varaan.

Märkänä uimahousut paljastavat vielä vähän enemmän, mutta eivät varsinaisesti muutu läpinäkyviksi. Sitä paitsi ne kuivuvat muutamassa sekunnissa - eivät täysin mutta siten, ettei kosteutta enää huomaa.

Tämä ovat kooltaan hieman pienemmät ja tiukemmat. Märkänä ne ovat enemmän läpinäkyvät. Ja näistäkin on siis poistettu sisäkangas.

Kyllähän näiden kanssa jo jonkin verran profiilia käy ilmi.

Nämä ovat suurimmat ja vähiten paljastavat, vaikka näissäkään ei ole sisäkangasta.

Valkoiset uikkarit, joista sisäkangas poistettu. Näkyvät läpi muutaman sekunnin ajan vedestä noustessa kunnes kuivuvat.


Seuraavassa vielä pari kuvaa "viritetyistä" uikkareista. Jälkimmäisessä kuvassa kankaan reunaa on nostettu. Se voisi olla alempanakin, jolloin paljastuisi vähemmän. Kaukaa katsottuna uikkarit näyttäisivät tällöin myös takaa päin normaaleilta.

Kangas on leikattu poikki haarojen välistä, ja kankaan reunat sekä kuminauha on ommeltu yhteen. Housuista muodostuu tavallaan pussi, jossa housujen peittämät paikat ovat.

Kankaaseen voitaisiin myös kehittää mekanismi tai rakenne, joka pitäisi sen alhaalla. Tämän näköisillä housuilla ei ymmärrettävästikään voi esiintyä julkisilla uimarannoilla. Nämä housut ovat vain yksityiseen käyttöön.

Are you ready?

Kahdenlaisia tyttöjä

Kouluvuosina suhtautumiseni tyttöihin oli jotenkin kaksijakoinen. Kun jälkeenpäin asiaa mietin, niin ilmeisesti jaoin tytöt niihin tyttöihin ja "niihin" tyttöihin. Edelliseen ryhmään kuuluivat tavallisen tai jopa ruman näköiset tytöt, joita kohtaan en voinut ajatella tuntevani mitään ihastumista. Asenteeni heitä kohtaan oli jotenkin kaverillinen – niin kuin siskoon tai äitiin. Tällaisten tyttöjen kanssa juttelin ja olin aivan luonteva.  

Sitten ne "toiset" tytöt. Ne olivat se ryhmä, jotka olivat kauniita ja joita kohtaan kiinnostukseni oli hieman toisenlaista. Näiden kanssa en uskaltanut puhua mitään. Ujostelin heitä. Koin, että jos menen sanomaan sanankin heille, se on kuin yrittäisin... aloittaa seurustelun tai ties mitä. Ja pelkäsin torjumista. Ja itse asiassa koin, että minua inhottiin. Koin että juuri nämä mielenkiintoiset tytöt inhosivat minua, eikä heistä tämän vuoksi kukaan oikeastaan koskaan puhunut minulle mitään.

Itse asiassa olin silloin ja olen pitkään sen jälkeenkin ollut niin varautunut kaikkia tyttöjä kohtaan, että pieninkin lähestyminen tytön taholta on tuntunut minusta melkein samalta kuin jos hän olisi suoraan ehdottanut, että aletaanko seurustella tms. Olen suurin piirtein rakastunut päätä pahkaa tällaiseen henkilöön - erityisesti jos hän on ollut näitä aiemmin mainitsemiani "toisia" tyttöjä. Tällä henkilöllä itsellään ei tietenkään ole ollut mitään edellä mainittuja ajatuksia, vaan hän on vain ehkä sattumalta sanonut minulle jotakin - kenties kysynyt jotain kouluasioihin liittyvää.